"En halua enää kirjoittaa yhtäkään hakemuskirjettä" – Kolme työnhakijaa kertoo, mikä perinteisessä työnhaussa mättää
Eveliina Riihimäki
Lähetät 50 hakemusta, muokkaat CV:täsi jokaiseen erikseen ja lopulta et kuule työnantajasta yhtään mitään. Kuulostaako tutulta? Työpaikkojen hakemisesta on tullut uuvuttava kokopäivätyö, jossa hakijat joutuvat kilpailemaan huomiosta kasvottomien järjestelmien ja suljettujen verkostojen kanssa. Keskustelimme viime viikolla kolmen työtä hakevan ihmisen kanssa ymmärtääksemme, mitkä ovat työnhakijoiden suurimmat kipupisteet juuri nyt. Kokemukset olivat yllättävän samankaltaisia alasta ja taustasta riippumatta. Tässä ovat Jessin, Marian ja Edin tarinat.
Jessi: "Aika kuluu työpaikkailmoitusten vahtimiseen ja työpaikkahakemusten viilaamiseen"
Oulun seudulla opettajan sijaisena ja tanssinohjaajana työskennellyt Jessi turhautui ajan haaskaamiseen. Monelle työnhakijalle suurin päänvaiva on se, kuinka paljon vaivaa yhden ainoan hakemuksen eteen täytyy nähdä – usein ilman mitään takeita edes automaattisesta ei-kiitos-viestistä.
"Kaikkein uuvuttavinta on se jatkuva työpaikkailmoitusten selaaminen ja räätälöityjen hakemuskirjeiden kirjoittaminen. Käytät siihen hurjasti aikaa ja vaivaa, etkä useimmiten saa minkäänlaista vastausta takaisin."
Jessin ajatus on yksinkertainen: eikö olisi järkevämpää, että omat tietonsa voisi luoda vain kerran yhteen paikkaan ja antaa asioiden tapahtua sen sijaan, että sama rumba toistuu jokaisen avoimen paikan kohdalla?
Maria: "Epäselvät kielivaatimukset tekevät työnhausta hakuammuntaa"
Pääkaupunkiseudulla asuva, muutama vuosi sitten Suomeen muuttanut Maria on opiskellut ja työskennellyt psykologian harjoittelijana lasten ja nuorten parissa. Lisäksi hänellä on usean vuoden kokemus vapaaehtoistyöstä ja varhaiskasvatuksesta niin Brasiliassa kuin Suomessakin.
Maria kuvaili rehellisesti niitä haasteita, joita kansainväliset asiantuntijat Suomessa kohtaavat, erityisesti kielimuurin ja verkostojen puutteen vuoksi:
"Tällä hetkellä työn löytäminen Suomesta on ollut todella vaikeaa. Koska en puhu suomea enkä kuulu suomalaisiin verkostoihin, tuntuu, ettei tieto saavuta minua. Työpaikkailmoitukset kirjoitetaan vain suomeksi, eikä niissä useinkaan mainita kielivaatimuksia."
Turhautumisen keskellä Marian keskeisin viesti suomalaisille työnantajille on selvä:
"Toivon, että työnantajat kertoisivat avoimemmin odotuksistaan ja todellisista kielivaatimuksista, ja että erilaisista taustoista tuleville osaajille avautuisi enemmän aitoja mahdollisuuksia osaamisen pohjalta."
Ed: "Ainoat tarjolla olevat harjoittelupaikat ovat palkattomia"
Kansainvälistä kauppaa Tampereella opiskeleva Ed on puolestaan törmännyt uransa alussa olevien koviin odotuksiin. Opiskelijoille ja vastavalmistuneille suurimmaksi esteeksi on muodostunut kynnyksen nousu – ja harjoittelujen palkattomuus.