Perinnöllisyystutkija – työpaikat Suomessa
Geneetikot opiskelevat ja tutkivat genetiikkaa. He analysoivat sitä, miten geenit ovat vuorovaikutuksessa keskenään ja miten ne toimivat. Lisäksi he selvittävät, miten piirteet ja ominaisuudet periytyvät. Tutkimuksensa perusteella he hoitavat potilaita, joilla on perinnöllisiä sairauksia ja häiriöitä, synnynnäisiä epämuodostumia ja muita geneettisiä ongelmia.
Perinnöllisyystutkija - Mitkä taidot ovat pakollisia?
Kokeiden suorittaminen laboratoriossa luotettavien ja täsmällisten tietojen tuottamiseksi tieteellisen tutkimuksen ja tuotetestauksen tueksi.
Kliininen mikrobiologia on direktiivissä 2005/36/EY mainittu lääketieteen erikoisala.
Tutkimuksen tekeminen geneettisen vaihtelun tutkimiseksi ihmispopulaatioissa. Vaihtelujen syiden sekä niiden taudeille altistavien vaikutusten tutkiminen. Geenien välisen sekä geenien ja ympäristön välinen vuorovaikutus monitekijäisissä sairauksissa ja kromosomipoikkeamissa. Geenien ilmentymisen tutkiminen ihmisen kehityksen aikaisessa vaiheessa sekä geenien vaikutuksen käytökseen selvittäminen.
Kerätä, korjata tai parantaa tietämystä ilmiöistä käyttämällä tieteellisiä menetelmiä ja tekniikoita, jotka perustuvat empiirisiin tai mitattavissa oleviin havaintoihin.
Elävien organismien perinnöllisyyttä, geenejä ja vaihtelua koskeva tutkimus. Genetiikan tavoitteena on ymmärtää piirteiden periytyminen vanhemmilta jälkeläisille ja elävien olentojen geenin rakenne ja käyttäytyminen.
Tekniikka, jossa käytetään, muutetaan tai valjastetaan käyttöön biologisia järjestelmiä, organismeja ja solukomponentteja uusien tekniikoiden ja tuotteiden kehittämiseksi erityisiin käyttötarkoituksiin.
Käyttää tieteellisiä menetelmiä ja tekniikoita ilmiöiden tutkimiseen hankkimalla uutta tietoa tai korjaamalla ja yhdistämällä olemassa olevaa tietoa.
Luonnontieteiden eri aloilla käytettävät menetelmät kokeellisten tietojen saamiseksi, kuten gravimetrinen analyysi, kaasukromatografia, elektroniset tai termiset menetelmät.
Kasvi- ja eläinorganismien kudokset, solut ja toiminnot sekä niiden keskinäinen riippuvuus ja vuorovaikutus toistensa ja ympäristön kanssa.
Tehdä diagnostisia tutkimuksia ja biokemiallisgeneettisiä, sytogeneettisiä ja molekyyligeneettisiä analyysejä ja tulkita saatuja laboratoriotietoja.
Etsiä tietylle potilaalle sopivat testit ja tarkastella molekyyligenetiikan, sytogenetiikan ja erikoistuneen biokemian testejä.
Laatia tutkimusasiakirjoja tai esitellä tehtyjen tutkimusten ja analysointihankkeiden tuloksia, esitellä tuloksiin johtaneet analyysimenettelyt ja -menetelmät sekä tulosten mahdolliset tulkinnat.
Perinnöllisten sairauksien tyypit sekä niiden diagnosointi ja hoito; genetiikan haara, joka liittyy sairaanhoitoon.
Arvioida geneettisiä tietoja tekemällä tilastollisia laskelmia ja analysoimalla tuloksia.
Organismissa olevan geneettisen materiaalin käsittely siten, että siihen lisätään uutta DNA:ta tai poistetaan perimästä periytyvää materiaalia.
Tieteellisessä tutkimuksessa käytetty teoreettinen menetelmä, johon kuuluu taustaselvitysten tekeminen, hypoteesien muodostaminen, testaus, tietojen analysointi ja tulosten saattaminen päätökseen.
Perinnöllisyystutkija - Mitkä taidot ovat hyödyllisiä muttei pakollisia?
Sellaisten ehdotusten laatiminen ja kirjoittaminen, joiden tarkoituksena on ratkaista tutkimusongelmia. Ehdotuksen perustan ja tavoitteiden, talousarvion, riskien ja vaikutuksen esittäminen. Etujen ja uusien kehitysten dokumentointi asianomaisessa aineessa ja tutkimusalalla.
Potilaiden neuvominen hedelmöityshoitoihin ja sikiötutkimuksiin liittyvissä asioissa, kuten raskauden aikaisissa tutkimuksissa tai koeputkihedelmöityksen yhteydessä tehtävässä alkiodiagnostiikassa, sekä potilaiden ja perheiden ohjaaminen erilaisten resurssien, kuten lisätiedon tai tuen, piiriin.
Kliininen kemia on EU:n direktiivissä 2005/36/EY tarkoitettu lääketieteen erikoisala.
Viestiä genetiikan laboratorioiden kanssa perinnöllisyystutkimusten tulosten saamista varten.
Kasvin elämää, fylogeniaa ja kehitystä, anatomiaa ja morfologiaa sekä fysiologiaa koskeva taksonomia tai luokitus.
Tehdä yhteistyötä tutkijoiden kanssa kliinisissä tutkimuksissa, joilla pyritään parantamaan sairauksien ehkäisyyn, havaitsemiseen, diagnosointiin tai hoitoon liittyviä lääketieteellisiä menetelmiä.
Yleislääketiede on EU:n direktiivissä 2005/36/EY tarkoitettu lääketieteen erikoisala.
Farmakologia on EU:n direktiivissä 2005/36/EY tarkoitettu lääketieteen erikoisala.
Virusten ja niiden aiheuttamien tautien rakenne, ominaisuudet, kehitys ja vuorovaikutus.
Solujen muodostumista, rakennetta ja toimintaa käsittelevä tieteenala.
Analysoida verinäytteitä tietokoneavusteisilla ja manuaalisilla tekniikoilla, etsiä valko- tai punasolujen poikkeavuuksia ja muita riskitekijöitä.
Ottaa vastaan potilaita, jotka saapuvat geenitestaukseen muiden asiantuntijoiden lähettäminä, ottaen huomioon potilaan tilan, kuten synnynnäiset vauriot, kehityshäiriöt, autismin tai epilepsian.
Kehittää empiirisiin havaintoihin perustuvia tieteellisiä teorioita sekä kerätä tietoja ja teorioita muilta tieteenharjoittajista.
Immunologia on EU:n direktiivissä 2005/36/EY tarkoitettu lääketieteen erikoisala.
Käsitellä geenitestauksen eettisiä rajoja tietyissä kliinisissä tilanteissa.
Solun eri järjestelmien vuorovaikutus, eri geneettisen materiaalin tyyppien välinen vuorovaikutus ja se, miten tätä vuorovaikutusta säädellään.
Terveydenhuollon ammattiympäristöissä henkilön toiminnan dokumentointitarkoituksiin sovellettavat kirjalliset vaatimukset.
Kehittää ja kirjata erityistä tieteellistä koetta varten käytetty menetelmä, jotta kokeen toistaminen olisi mahdollista.
Ylläpitää täsmällistä geneettistä rekisteriä kauan aikaa, sillä ne ovat edelleen merkityksellisiä potilaiden jälkeläisten ja myöhempien sukupolvien kannalta.
Tutkimus organismien vuorovaikutuksesta ja niiden suhteesta ympäröivään ympäristöön.
Asiakirjojen, kuten pöytäkirjojen, analyysitulosten ja tieteellisten tietojen, tallentaminen arkistointijärjestelmien avulla, jotta tutkijat ja insinöörit voisivat hyödyntää aikaisempien tutkimusten menetelmiä ja tuloksia tutkimustyössään.
Solujen ja kudosten mikroskooppinen analyysi.
Potilaiden ja heidän sukulaistensa perinnöllisten riskien tutkiminen.
Omaa asiantuntemuksen alaa koskevien oman tieteellisen tutkimuksen hypoteesin, havaintojen ja loppupäätelmien esittäminen kirjallisesti ammatillisessa julkaisussa.
Antaa asiantuntevia neuvoa tietystä osa-alueesta ja erityisesti mekaanisista tai tieteellisistä aiheista päätöksentekijöille, insinööreille, tekniselle henkilöstölle tai toimittajille.
Eri aineiden koostumus, rakenne ja ominaisuudet sekä niihin liittyvät prosessit ja muutokset; erilaisten kemikaalien käyttötarkoitukset, niiden vuorovaikutus, tuotantotekniikat, riskitekijät ja hävittämismenetelmät.
Kehittää uusia terapeuttisia valmisteita tutkimusprosessissa, johon sisältyy myös yhteistyötä lääkäreiden, biokemistien ja farmakologian asiantuntijoiden kanssa, vahvistettujen mahdollisten koostumusten, tutkimusten ja käyttöaiheiden mukaisesti.
Sikiön normaali kehitys, kehityshäiriöiden, kuten geneettisten tekijöiden ja organogeneesin, etiologia ja ennen syntymää todettujen poikkeavuuksien historia.
Diagnosoida geneettisiä sairauksia ja synnynnäisiä epämuodostumia, jotka voivat johtua yhdestä tai useammasta genomin poikkeavuudesta.
Seurata ympäristövaikutuksia ja tehdä arviointeja, jotta voidaan tunnistaa organisaation ympäristöriskit ja vähentää niitä samalla kun otetaan huomioon kustannukset.
Konsultoida muita lääkäreitä ja tutkijoita sopivan ja tehokkaimman hoidon löytämiseksi kullekin yksittäiselle potilaalle.
Antaa perinnöllisistä sairauksista kärsiville potilaille tukea ja auttaa heitä hallitsemaan sairauttaan ja parantamaan elämänlaatuaan.